Wikiin kirjoittaminen ja siellä suunnittelu oli yllättävän haastavaa. On paljon helpompi järjestää tapaaminen ja ideoida reaaliajassa kuin odottaa, koska muut käyvät wikissä täydentelemässä. On vaikea saada muiden ajatuksenkulusta kiinni.
Wikityöskentely sopii mielestäni paremmin tehtävien kirjoittamiseen ja kokoamiseen kuin suunnitteluun.
maanantai 14. marraskuuta 2011
perjantai 7. lokakuuta 2011
torstai 6. lokakuuta 2011
4) Tekijänoikeudet
Opettajana on hyvin tärkeää pitää tarkasti huolta siitä, että tekijänoikeudet on huiomioitu, eikä lainvastaisuutta esiinny. Tekijänoikeusviidakko on melko hankalan tuntuinen ainakin aluksi, mutta uskoisin useimmin käytössä olevien tekijänoikeusasioiden jäävän melko helposti mieleen. Jo sillä, ettei julkaise muiden kuvia netistä tai tietää, että saa linkittää YouTube- videon oppimateriaaliinsa pääsee jo aika pitkälle.
On kuitenkin hyödyllistä, että on olemassa nettisivu www.kopiraitti.fi sekä erikseen opettajalle tarkoitettu neuvontavihkonen asian tiimoilta. Asia on tärkeä, ja tässä on toimittava esimerkillisesti koulumaailmassa, niin harmillista kuin se onkin, ettei esimerkiksi suurinta osaa internetin kuvista saa koskaan käyttää osana oppimateriaalia.
On kuitenkin hyödyllistä, että on olemassa nettisivu www.kopiraitti.fi sekä erikseen opettajalle tarkoitettu neuvontavihkonen asian tiimoilta. Asia on tärkeä, ja tässä on toimittava esimerkillisesti koulumaailmassa, niin harmillista kuin se onkin, ettei esimerkiksi suurinta osaa internetin kuvista saa koskaan käyttää osana oppimateriaalia.
3) Facebook
Olen tullut facebookin kanssa koko ajan vainoharhaisemmaksi. Liityin facebookiin vuonna 2007. Silloin kavereita oli vain muutamia satunnaisia innokkaita. Kaverit kyllä lisääntyivät koko ajan. Asuessani ulkomailla, oli helppo informoida oikeastaan kaikkia tuntemiani ihmisiä facebookin välityksellä. Kavereiden yhä lisäännyttyä tajusin siinä 700 kaverin kohdalla etten varmaankaan tunne ihan kaikkia, enkä halua kirjoittaa mitään henkilökohtaisia asioitani aivan kaikille ihmisille. Poistin siis radikaalisti 300 kaveria. Kyllä, myönnetään, poistamiseen jäi vähän koukkuun, ja jouduinkin joitakin henkilöitä lisäämään myöhemmin uudelleen kavereikseni..
Facebookin yksityisyysasetukset muuttuvat yhtenään. Koko ajan saa pelätä, että joku ulkopuolinen pääsee katsomaan profiiliini, sillä sitä en halua. Olen poistanut myös kaikki kuvat, joissa esiintyy muita ihmisiä kuin minä tai joku aivan lähipiiristäni. Taistelin pitkään sitä vastaan, että rajaisin vain tietyille henkilöille oikeuden nähdä kaikki tapahtumani ja kuvani faceookissa. Nyt sekin on tehty, muutamia ihmisiä olen blokannut ja monen ärsyttävät kirjoitukset olen kieltänyt uutisvirrasta.
Jotenkin en nää Facebookia enää mielekkäänä paikkana. En jaksa olla koko ajan perillä siitä, ovatko yksityisyysasetukseni kunnossa tai päättää kuka nyt saa profiilistani nähdä ja mitä. En aio olla enää vuoden päästä Facebookissa, joten minun ei tarvitse edes miettiä sitä, miten opettajana Facebookissa käyttäytyisin. Varmasti kuitenkin yksityisyyden suojastani tarkasti huolta pitäen. En varmasti ottaisi oppilaita kavereiksi, kertoisin heille kyllä syyn miksi. Oppilaiden vanhemmatkaan eivät pääsisi kaverilistalleni.
Mielestäni Facebook ei sovellu koulumaailmaan käytettäväksi, ainakaan ala-asteella. Eikä kyllä yläasteellakaan. Se nyt vaan menee liian henkilökohtaiseksi. Ei ketään voi pakottaa littymään Facebookiin vasten tahtoaan. Facebook on mainosrahoilla pyörivä yritys, eikä näinollen sovi koulujen käyttöön.
Viime keväänä jokainen Facebookissa vieraulu aiheutti kiukun tunteita. "Kuka v*tun idiootti äänesti persuja"- statuspäivitykset tai homokohu- statukset kiukuttivat. Menisitkö ääneen sanomaan kaverillesi että hän on v*tun idiootti? Kuitenkin n.20% omistakin kavereistasi taisi äänestää persuja. Sosiaalisessa mediassa, ja tässä tapauksessa Facebookissa on aivan liian helppoa sanoa omia kärkkäitä mielipiteitään, ja loukata sillä toisen arvomaailmaa.
Ai miksi ihmeessä olen sitten yhä edelleen Facebookissa? Suurin syy on varmasti ulkomaalaiset kaverini. Facebook on äärimmäisen helppo kanava pitää yhteyttä kaukaisempiin kavereihin, joiden puhelinnumeroakaan ei välttämättä enää omista. Mutta voit olla varma, että katoan sieltä, tässä jonain päivänä..
Facebookin yksityisyysasetukset muuttuvat yhtenään. Koko ajan saa pelätä, että joku ulkopuolinen pääsee katsomaan profiiliini, sillä sitä en halua. Olen poistanut myös kaikki kuvat, joissa esiintyy muita ihmisiä kuin minä tai joku aivan lähipiiristäni. Taistelin pitkään sitä vastaan, että rajaisin vain tietyille henkilöille oikeuden nähdä kaikki tapahtumani ja kuvani faceookissa. Nyt sekin on tehty, muutamia ihmisiä olen blokannut ja monen ärsyttävät kirjoitukset olen kieltänyt uutisvirrasta.
Jotenkin en nää Facebookia enää mielekkäänä paikkana. En jaksa olla koko ajan perillä siitä, ovatko yksityisyysasetukseni kunnossa tai päättää kuka nyt saa profiilistani nähdä ja mitä. En aio olla enää vuoden päästä Facebookissa, joten minun ei tarvitse edes miettiä sitä, miten opettajana Facebookissa käyttäytyisin. Varmasti kuitenkin yksityisyyden suojastani tarkasti huolta pitäen. En varmasti ottaisi oppilaita kavereiksi, kertoisin heille kyllä syyn miksi. Oppilaiden vanhemmatkaan eivät pääsisi kaverilistalleni.
Mielestäni Facebook ei sovellu koulumaailmaan käytettäväksi, ainakaan ala-asteella. Eikä kyllä yläasteellakaan. Se nyt vaan menee liian henkilökohtaiseksi. Ei ketään voi pakottaa littymään Facebookiin vasten tahtoaan. Facebook on mainosrahoilla pyörivä yritys, eikä näinollen sovi koulujen käyttöön.
Viime keväänä jokainen Facebookissa vieraulu aiheutti kiukun tunteita. "Kuka v*tun idiootti äänesti persuja"- statuspäivitykset tai homokohu- statukset kiukuttivat. Menisitkö ääneen sanomaan kaverillesi että hän on v*tun idiootti? Kuitenkin n.20% omistakin kavereistasi taisi äänestää persuja. Sosiaalisessa mediassa, ja tässä tapauksessa Facebookissa on aivan liian helppoa sanoa omia kärkkäitä mielipiteitään, ja loukata sillä toisen arvomaailmaa.
Ai miksi ihmeessä olen sitten yhä edelleen Facebookissa? Suurin syy on varmasti ulkomaalaiset kaverini. Facebook on äärimmäisen helppo kanava pitää yhteyttä kaukaisempiin kavereihin, joiden puhelinnumeroakaan ei välttämättä enää omista. Mutta voit olla varma, että katoan sieltä, tässä jonain päivänä..
maanantai 3. lokakuuta 2011
2) Virtuaaliympäristöt
Kirjauduin äsken Habbohotelliin. Habbohotelli vaikuttaa melko harmittomalta paikalta. Kielenkäyttö on kyllä mielenkiintoista, kovin on kirjoitusvirheellistä ja suorastaan omituista tekstiä. Saavuttuani erääseen huoneeseen yritän seurata keskustelua, mutten ymmärrä siitä oikeastaan sanaakaan. Paitsi kirosanat. Taidan olla Habbo-hotellissa jonkinlainen luuseri, 40 tasopisteelläni ja typerällä kirjoitustyylilläni. Sanon eräälle tytölle "Moi" ja hän vastaa "V***n luuseripelle" "Oot vähä nobo".
Vaikka kuinka yritän, en keksi mitään kovin hohdokasta koko Habbohotellissa. Ihan kiva ostella vähän huonekaluja ja käydä täysin käsittämättömiä keskusteluja, mutta mikä ihme siinä lapsia kiinnostaa? En näe opettajan näkökulmasta Habbohotellissa mitään erityisen huonoa - samanlaista tyhjänpäiväistä jauhamista se reaalielämäkin välillä on. En toisaalta näe myöskään mitään järkevää syytä lapsille käyttää sivustoa.
Gosupermodel olikin sitten mielenkiintoisempi. Vaatteiden shoppailu oli aika koukuttavaa - hups vaan kaikki gorahani upposivat ihaniin vaate- ja kenkäluomuksiin. Pelejä oli mulava pelata. Oikein viihdyttävä paikka kyllä jollekulle pienelle shoppailunjanoiselle tyttöselle (köh) mutta ehkä kuitenkin liian pinnallinen. Rahoja en ainakaan osannut laittaa säästöön, ne oli heti käytettävä, eikä gorahat riitä kovinkaan pitkälle, vaan olisi hankittava oikealla rahalla lisää. Itse kannatan kierrätystä, ja omista vaatteista uusien asuyhdistelmien tuunaamista ja mahdollisimman vähällä pärjäämistä. Kyseinen sivusto ei jotenkin sovi omaan ajattelumaailmaani.
En usko, että olisin lapsena kiinnostunut kummastakaan sivustosta. Olin enemmän sellainen rasavilli jalkapalloilija tai metsässä samoilija. Pieninä annoksina esimerkiksi Gosupermodel voisi olla jopa ihan koukuttava. "Sori vaan, et voi shoppailla kun rahat loppu" kuulostaa ihan tutulta.
Vaikka kuinka yritän, en keksi mitään kovin hohdokasta koko Habbohotellissa. Ihan kiva ostella vähän huonekaluja ja käydä täysin käsittämättömiä keskusteluja, mutta mikä ihme siinä lapsia kiinnostaa? En näe opettajan näkökulmasta Habbohotellissa mitään erityisen huonoa - samanlaista tyhjänpäiväistä jauhamista se reaalielämäkin välillä on. En toisaalta näe myöskään mitään järkevää syytä lapsille käyttää sivustoa.
Gosupermodel olikin sitten mielenkiintoisempi. Vaatteiden shoppailu oli aika koukuttavaa - hups vaan kaikki gorahani upposivat ihaniin vaate- ja kenkäluomuksiin. Pelejä oli mulava pelata. Oikein viihdyttävä paikka kyllä jollekulle pienelle shoppailunjanoiselle tyttöselle (köh) mutta ehkä kuitenkin liian pinnallinen. Rahoja en ainakaan osannut laittaa säästöön, ne oli heti käytettävä, eikä gorahat riitä kovinkaan pitkälle, vaan olisi hankittava oikealla rahalla lisää. Itse kannatan kierrätystä, ja omista vaatteista uusien asuyhdistelmien tuunaamista ja mahdollisimman vähällä pärjäämistä. Kyseinen sivusto ei jotenkin sovi omaan ajattelumaailmaani.
En usko, että olisin lapsena kiinnostunut kummastakaan sivustosta. Olin enemmän sellainen rasavilli jalkapalloilija tai metsässä samoilija. Pieninä annoksina esimerkiksi Gosupermodel voisi olla jopa ihan koukuttava. "Sori vaan, et voi shoppailla kun rahat loppu" kuulostaa ihan tutulta.
1) Kuvagalleriat
Tutustuin ensimmäisenä IRC-galleriaan. Itsekin "Irkissä" joskus olleena totesin, että samaltahan se näyttää kuin ennenkin. IRC-galleria vaikuttaa alakoulun vanhimpien sekä yläasteen suosikkipaikalta, joskin käyttäjien keski-ikä (22,72 vuotta) tuntuu huiman korkealta! IRC-galleriassa ei ole pakko näyttää omaa ikäänsä, ja huomasinkin aika monelta sen puuttuvan."Irkki" on täynnä tyttöjen kasvojen lähikuvia, pojista kuvat ovat usein kauempaa ja niihin liittyy usein jokin harrastus, kuvasta voi löytyä esimerkiksi mopo, tai kuva voi olla jalkapallopelistä. Kun olet rekisteröitynyt IRC-galleriaan, kuka tahansa näkee kuvasi. Yhteen seikkaan kiinnitin IRC-galleriassa huomiota. Silloin, kun itse olin yläasteikäisenä IRC-galleriassa, pidin yhteyttä lähinnä jo valmiiksi tuntemiini ihmisiin/koulukavereihin. Nyt näyttäisi siltä, että kaikilla lukee profiilissaan suurin piirtein näin: "Kommentoi ja vippaa sydän! saa tutustua (:(:" Mikä ihmeen sydämen vippaus? Ja lapset/nuoret vissiin tutustuvat toisiinsa internetissä?
Kuvake vaikuttaa aika samanlaiselta kuin IRC-galleriakin. Hämmentävää on, että voit antaa kuvalle pisteitä asteikolla 1-10. Eräskin 12- vuotias tyttö on saanut kuvalleen, jossa hänellä on tiukat farkut ja vatsan avoimeksi jättävä tuubitoppi, keskiarvon 9.4. Kuvake:ssa voi myös IRC-gallerian tapaan olla suosikkeja ja klubeja kuten "Luopuisin alkoholista, mutta en ole luovuttaja" tai "Keuhkojen tervaus".
ii2 toistaa samaa linjaa kuin aiemmat kuvagalleriat. ii2- sivustolta löysin kohdasta "vanhemmille" monta mielenkiintoista tietoa. ii2:een on rekisteröitynyt yli 170 000 nuorta, heistä lähes 90% on 12-18 -vuotiaita. Siellä kerrotaan myös hiukan yksityisyyden suojan säilyttämisestä.
Vanhempainillassa kertoisin, että kerran johonkin kuvagalleriaan kuvansa laitettuaan lapsen on mahdotonta saada kuvaansa pois internetin syövereistä ja tämä olisi lasten itsekin hyvä tiedostaa. Rohkaisisin vanhempia keskustelemaan kuvagallerioiden käytöstä, siitä, missä galleriassa lapsi on, ja millaisia kuvia hänellä siellä on. Aikuisen on hyvä kertoa lapselleen, ettei ole järkevää ottaa kuvia esimerkiksi vähäpukeisena, ja kavereilta tulisi kysyä lupa yhteiskuvien julkaisemiseen. On myös tärkeää tietää, jos 11- vuotias lapsi kuuluu kuvitteellisen yhteisöön "Perjantaikännit jee siistiä", että miksi lapsi kyseiseen yhteisöön kuuluu.
Kuvake vaikuttaa aika samanlaiselta kuin IRC-galleriakin. Hämmentävää on, että voit antaa kuvalle pisteitä asteikolla 1-10. Eräskin 12- vuotias tyttö on saanut kuvalleen, jossa hänellä on tiukat farkut ja vatsan avoimeksi jättävä tuubitoppi, keskiarvon 9.4. Kuvake:ssa voi myös IRC-gallerian tapaan olla suosikkeja ja klubeja kuten "Luopuisin alkoholista, mutta en ole luovuttaja" tai "Keuhkojen tervaus".
ii2 toistaa samaa linjaa kuin aiemmat kuvagalleriat. ii2- sivustolta löysin kohdasta "vanhemmille" monta mielenkiintoista tietoa. ii2:een on rekisteröitynyt yli 170 000 nuorta, heistä lähes 90% on 12-18 -vuotiaita. Siellä kerrotaan myös hiukan yksityisyyden suojan säilyttämisestä.
Vanhempainillassa kertoisin, että kerran johonkin kuvagalleriaan kuvansa laitettuaan lapsen on mahdotonta saada kuvaansa pois internetin syövereistä ja tämä olisi lasten itsekin hyvä tiedostaa. Rohkaisisin vanhempia keskustelemaan kuvagallerioiden käytöstä, siitä, missä galleriassa lapsi on, ja millaisia kuvia hänellä siellä on. Aikuisen on hyvä kertoa lapselleen, ettei ole järkevää ottaa kuvia esimerkiksi vähäpukeisena, ja kavereilta tulisi kysyä lupa yhteiskuvien julkaisemiseen. On myös tärkeää tietää, jos 11- vuotias lapsi kuuluu kuvitteellisen yhteisöön "Perjantaikännit jee siistiä", että miksi lapsi kyseiseen yhteisöön kuuluu.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Blogi aloitettu!
Meille annettiin mediakasvatuksessa tehtäväksi luoda itsellemme blogi. Blogger sivustona on minullle jo ennestään tuttu, vaikken missään tapauksessa ole mikään hyvä sen käytössä. Tietokone ei nyt muutenkaan ole suosikkivälineeni.
Nyt on kuitenkin aloitettu!
Nyt on kuitenkin aloitettu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)